 |
Y on pirkanmaalaisen, keskimäärin 20 henkilöä työllistävän A Oy:n toimitusjohtaja, hallituksen jäsen ja ainoa osakkeenomistaja. Tekijämiehenä Y on tottunut itse hoitamaan A Oy:n asiat. Vatsahaava ja huonot yöunet ovat osa Y:n arkitodellisuutta. Y:llä on vaimo X ja kaksi alaikäistä lasta. Y ei ole liiemmälti uhrannut ajatustaan sille, kuka hoitaisi ja millä tavalla Y:n omia sekä A Oy:n asioita, mikäli Y:lle itselleen sattuisi jotain. Testamenttia Y:llä ei ole. Kuulemma lakimiehet hoitavat, jos jotain tapahtuu. Edunvalvontavaltakirjasta Y ei ole kuullutkaan.
Pitkäksi venähtäneen työpäivän ja neuvottelun päätteeksi Y lähtee pimenevässä syyskuisessa illassa ajamaan Parkanosta kotiinsa Tampereelle jo valmiiksi väsyneenä. Hämeenkyrön jälkeen Sasinmäessä Y menettää yhtäkkiä tajuntansa, ajautuu vastaantulijoiden kaistalle ja törmää vastaantulevaan autoon.
Y joutuu sairaalaan, jossa lääkäri toteaa hänet pysyvästi toimintakyvyttömäksi. Henki on vielä hatarasti tallella, mutta ajatus ja kroppakaan eivät enää toimi. Y ei kykene päättämään asioistaan eikä määräämään omaisuudestaan. A Oy:n asioita hoitaa väliaikaisesti Y:n vaimo X yrityksen hallituksen varajäsenenä. X:llä ei kuitenkaan ole juurikaan käsitystä A Oy:n asioista, koska Y on pitänyt kaiken tiedon pääasiassa itsellään. Käytännössä A Oy:n juoksevat asiat seisovat eikä tehtyjä sopimuksia kyetä täyttämään. Jotain pitäisi kuitenkin kiireesti tehdä.
Miten Y:n asioita aletaan viedä eteenpäin – reaktiivisuus?
X päättää ilmoittaa Y:n edunvalvonnan tarpeesta holhousviranomaiselle. Syynä edunvalvonnan tarpeelle on Y:n heikennyt terveydentila ja se, että A Oy:n asiat vaativat välitöntä hoitoa. Yhtiön osakkeille täytyisi tehdä jotain, koska vaikuttaa siltä, että Y on lopullisesti poissa pelistä. Prosessi kuitenkin pitkittyy. Maistraatti ilmoittaa, että viranomaisella on pitkät käsittelyajat, ennen kuin X:n tekemä ilmoitus saadaan tutkittavaksi. Pahimmillaan ilmoituksen jättämisestä siihen, kunnes Y:lle määrätään edunvalvoja, menisi kuukausia tai jopa vuosi. A Oy:n asiat ovat siihen saakka tuuliajolla, koska Y makaa sairaalassa. Osakkeille ei voida tehdä tilanteessa mitään. Aiemmin verrattain hyvin kannattanut liiketoiminta menettää vähitellen toimintaedellytyksiään.
Y ei ollut myöskään testamentilla määrännyt omaisuutensa jaosta kuolemansa varalta. Y:n ollessa sairaalassa toimintakyvyttömänä hän on menettänyt testamentintekokelpoisuutensa. Lapset ovat vasta 7- ja 10-vuotiaita. Mikäli Y menehtyy sairaalaan jouduttuaan saamiinsa vammoihin, edunvalvontaa koskeva ongelma poistuu, mutta omaisuus periytyy tällöin perintökaaren mukaan Y:n alaikäisille lapsilleen. Lasten etua valvoo heidän alaikäisyytensä ajan lain mukaan heidän edunvalvojansa eli äiti X, joka on kuitenkin avioleskenä myös Y:n kuolinpesän osakas ja näin ollen esteellinen edustamaan lapsia kuolinpesän oikeus- ja jakotoimissa. X:n esteellisyydestä seuraa, että kuolinpesään on haettava lapsille jääviysongelman vuoksi edunvalvojan sijainen. Perintönä lapsille tullutta omaisuutta ja sen hoitoa valvoo maistraatti, jolta on saatava lupa vähänkin merkittävämmille kuolinpesässä tehtäville toimenpiteille.
Miten Y olisi voinut varautua toimintakyvyn menetykseen tai kuolemaan – proaktiivisuus?
Edellä kuvatut käytännöt ongelmat olisi voitu etukäteen torjua, mikäli Y olisi laatinut edunvalvontavaltakirjan ja testamentin. Myös avioehtoa olisi voinut harkita joko perimystilanteen selkeyttämiseksi tai vaihtoehtoisesti verosuunnittelun välineenä. Y olisi voinut tehdä lähipiirilleen paremmin selkoa siitä, mitä hänen omistamassaan yhtiössä tapahtuu ja mikä visio hänellä on yritystoiminnasta ja sen jatkumisen turvaamisesta. Osakeyhtiön hallituksen varajäsenen nimittämisessä olisi voinut myös käyttää enemmän harkintaa ja mielikuvitusta.
Edunvalvontavaltakirjassa Y olisi voinut etukäteen nimetä jonkun luottohenkilön hoitamaan omia henkilökohtaisia ja taloudellisia asioitaan sen varalta, että hän ei itse siihen enää kykene. Y olisi voinut edunvalvontavaltakirjassa tarkkaan määrätä esimerkiksi omistamiensa osakkeidensa myynnistä/ muusta luovutuksesta tilanteessa, jossa hän ei enää itse voisi kyseistä päätöstä tehdä, mutta jossa sen tekeminen olisi välttämätöntä. Esteellisyystilanteita varten – esim. jos on tarkoitus tehdä luovutuksia lähipiirin sisällä – Y olisi voinut edunvalvontavaltakirjassa määrätä valtuutetuksi tai varavaltuutetuksi esimerkiksi tutun Lions-veljensä lakimies Z:n, jolla oli jonkin verran tietoa yhtiön taloudesta sekä kokemusta yhtiön sopimus- ja työsuhdeasioiden hoitamisesta.
Muuten edunvalvontavaltuutukseen perustuva toimivalta Y:n asioiden hoidossa olisi ollut yleistoimivaltaa käsittäen käytännössä kaikki omaisuuden hoitoon liittyvät asiat. Y olisi voinut liittää edunvalvontavaltakirjaan lisäksi erityiset toimintaohjeet/ omaisuuden hoitosuunnitelman valtuutetulle tehtävän helpottamiseksi.
Edunvalvontavaltuutus olisi saatu vireille yksinkertaisesti, nopeasti ja kustannustehokkaasti hakemalla valtuutuksen vahvistamista maistraatista. Onnettomuuden jälkeen asiat olisivat olleet jälleen nopeasti hoidossa ja jatkuvalta tilivelvollisuudelta maistraattia kohtaan olisi vältytty.
Testamentissaan Y olisi voinut määrätä erityisesti A Oy:n osakkeista tai testamentata kaiken omaisuutensa vaikkapa aviopuolisolleen X:lle. Tällöin kuolinpesän nimissä tehtäviin toimenpiteisiin ei lähtökohtaisesti olisi tarvittu holhousviranomaisen lupaa. Yksinkertaisinta asioiden hoidon kannalta olisi ollut Y:n laatima omistusoikeustestamentti, jonka perusteella vaimo X olisi, lasten lakiosat maksettuaan, saanut kaiken Y:ltä jääneen omaisuuden ja ollut näin kuolinpesän ainoa osakas. Koska sekä Y:llä että yrityksellä oli myös velkaa, ei kuolinpesän omaisuuden nettosäästö eivätkä näin ollen myöskään lasten lakiosat olisi muodostuneet kohtuuttoman suuriksi. Koska Y:n avioleski oli myös heidän kahden alaikäisen lapsensa äiti, olisi X hoitanut testamentilla saamaansa omaisuutta huolellisesti, pohtien myös lastensa asemaa tulevina perillisinä ja mahdollisina yritystoiminnan jatkajina sukupolvenvaihdoksen kautta. Leski olisi saanut perintönä omaisuutta perintöverosta vapaasti 109 999,99 euroon saakka sekä lisäksi mahdollisen verovapaan tasingon.
-
Yllä oleva tapauskuvaus on yksinkertaistettu, kuvitteellinen ja tarkoitettu vain aihepiiriä valaisevaksi yleisluontoiseksi esimerkiksi. Tapauskuvaus ei kata läheskään kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, eikä sitä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi tai toimintaohjeeksi. Jokainen tapaus on yksittäistapaus, ja sitä koskevat ratkaisut edellyttävät aina tarkempaa kokonaistilanteen tarkastelua.
|
|
|
| |
Niko Värttiö
oikeustieteen maisteri
|
|
|
|
|
|
|
