 |
Suomalaisen yrityksen harjoittaessa kansainvälistä kauppaa yritys tulee välttämättä toiminnassaan sitoutumaan erilaisiin sopimuksiin ja velvoitteisiin. Kun kyse on valtioiden rajoja ylittävästä liiketoiminnasta, tarkoittaa tämä myös välttämättä sopimusten monimutkaistumista ja sopimuksiin liittyvien riskien korostumista. Kaikki velvoitteet eivät liity välittömästi sopimukseen ja sopimuskumppaniin, vaan sopimuksen taustalla olevan liiketoiminnan harjoittaminen saattaa laukaista erilaisia verovelvoitteita, joita ei välttämättä ole osattu lainkaan hahmottaa sopimussuhteeseen valmistautuessa ja sen täyttämiseen ryhdyttäessä. Kuitenkin sopimusta valmisteltaessa pitäisi osata ottaa huomioon se millaisia vaikutuksia osapuolten sopimustasapainoon mm. verotus tuo tullessaan ja miten niihin etukäteen varaudutaan.
Vaikka sopimuksella voidaan harvoin suoraan sopia sopimuskumppaneille syntyvistä veroseuraamuksista veronsaajaa kohtaan, on sopimuksissa todella tärkeä huomioida, miten erilaiset verot ja veronluonteiset maksut voidaan sopimuksenmukaiseen hintaan vyöryttää tai miten osapuolten keskinäiset vastuut näiden osalta jakautuvat. Erityisesti rajat ylittävissä projektitoimituksissa tällaiset kysymykset on syytä huomioida, koska tällöin toimitaan lähtökohtaisesti vieraassa vero- ja lakiympäristössä. Etenkin arvonlisäverotus keskeisenä transaktiokohtaisena verona on erä, jolla usein on merkittävä vaikutus projektin kannattavuuteen. Ylipäätään sopimuksen täyttämisestä osapuolille aiheutuvat arvonlisäverovelvoitteet ja mahdolliset rekisteröintivelvoitteet kannattaa selvittää kunnolla etukäteen käyttäen luotettavaa asiantuntijaa ja epäselviin tilanteisiin on syytä varautua mahdollisuuksien mukaan myös sopimusta muotoiltaessa, jotta arvonlisäverosta aiheutuvat sopimusriskit voidaan riittävässä määrin häivyttää.
Euroopan unionin alueella arvonlisäverotukseen liittyvä sääntely on varsin pitkälle yhtenäinen ja osapuolten verotuksellisten vastuiden selvittely helpompaa, kun taas vastaavasti EU:n ulkopuolella on monissa maissa voimassa hyvinkin erilaisia käytäntöjä. Joissain EU:n ulkopuolisissa maissa on kansainvälisessä kaupassa arvonlisäverotukseenkin liittyen käytössä ns. veronpidätysjärjestelmä (with-holding-menettely), jossa paikallinen ostaja pidättää ulkomaisen toimittajan sopimuksenmukaisesta kauppahinnasta veron määrän ja suorittaa sen myyjän puolesta valtiolle. EU:nkin alueella eri jäsenvaltioilla on kuitenkin runsain määrin toisistaan eroavaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä mm. käännetyn verovelvollisuuden soveltumisen suhteen. Näin ollen vaikka yhdessä EU-maassa ei ulkomaisille toimijoille aiheutuisi veronsuorittamis- ja/tai rekisteröintivelvoitteita, ei se toimi takuuna siitä, että toisessa EU-maassa asia olisi vastaavan projektitoimituksen osalta järjestetty täysin samoin.
Kiinteistöön kohdistuvaa palvelua?
Kiinteistöön kohdistuvat palvelut ovat tällaisia palveluita, joissa verotusmaa (maa, jolla on verotusoikeus) on kiinteistön sijaintimaa. Osassa EU-maissa käännetty verovelvollisuus soveltuu myös tällaisen palvelun myyntiin, jos ostaja on alv-rekisteröitynyt kohdemaahan. Neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 1042/2013 13 b artiklan d kohta muutti vuoden alusta joiltakin osin kiinteistön määritelmää monissa EU-maissa. Täytäntöönpanoasetuksen mukaan kiinteänä omaisuutena pidetään nimittäin osaa, laitetta tai konetta, joka on asennettu pysyvästi rakennukseen tai rakennelmaan ja jota ei voida siirtää tuhoamatta tai muuttamatta rakennusta tai rakennelmaa riippumatta siitä, palveleeko se kiinteistöllä harjoitettua erityistä toimintaa vai ei. Esimerkiksi Suomessa aiemmin olleen tulkinnan mukaan erityistä toimintaa palvelevat laitteet olivat irtainta, joihin kohdistuvat työsuoritteet olivat pääsäännön mukaisia palveluita. Muutoksella voi olla vaikutusta moniin projektitoimituksiin palveluiden myyntimaasäännösten kautta, jotka ratkaisevat sen, mihin maahan arvonlisäveron suorittamisvelvoite syntyy.
Vaikka käännetty verovelvollisuus soveltuisikin suomalaisen yrityksen projektitoimituksen myyntiin ulkomaiselle asiakkaalle, johtaa suomalaisten aliurakoitsijoiden käyttö kuitenkin siihen, että lähtökohtaisesti ainakin joku joutuu rekisteröitymään kohdevaltioon, mikäli näiden alihankkijoidenkin osasuorituksien katsotaan kohdistuvan kiinteistöön. Jos osapuolten vastuut eivät ole ajoissa tiedossa, vaikuttaa tämä monesti projektitoiminnan taloudelliseen kannattavuuteen.
Lopuksi
Edellä mainitut seikat ovat vain yksittäisiä ja melko suppeita esimerkkejä siitä, millaisia haasteita verotus ja erityisesti arvonlisäverotus kansainvälisessä liiketoiminnassa voivat tuoda. Mikäli asioita ei selvitetä etukäteen huolella, saatetaan kaiken muun lisäksi menettää koko projektin kate tai jopa saada projekti pahasti tappiolliseksi. Kansainvälisiin projekteihin valmistautuessa onkin sen vuoksi hyvä käyttää apuna avustajia, joilta löytyy taustalta myös laaja verkosto ja paikallisen asiantuntemuksen tuomaa osaamista ja selkärankaa.
|
|
|
| |
Kirjoittaja Atte Saari on KPMG Oy Ab:n arvonlisäveroasiantuntija, jonka työnkuvaan kuuluu mm. epäselvien sopimusehtojen vero-oikeudellisten seurauksien selvittely ja arvonlisäverotuksesta aiheutuviin sopimusriskeihin varautuminen.
|
|
|
|
|
|
|
