 |
Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kysymys työnantajan velvollisuudesta tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijälleen ennen uuden työntekijän palkkaamista. Ratkaisu on merkittävä, sillä korkein oikeus linjasi, että oppisopimusopiskelijan palkkaaminen tai perhevapaa eivät poista työnantajalta velvoitetta tarjota osa-aikaiselle työntekijälle lisätunteja.
Työnantajan lisätyön tarjoamisvelvollisuudesta on säädetty työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Mikäli lisätyön tarjoamista koskevasta kysymyksestä tulee erimielisyyttä, työnantajan on korkeimman oikeuden mukaan näytettävä, että tarjolla oleva työ ei laadultaan ole osa-aikaiselle työntekijälle sopivaa tai että työn tarjoaminen olisi työnantajan liiketaloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista. Samoin työnantajan on osoitettava, ettei työntekijä ole ollut kiinnostunut lisätyön vastaanottamisesta. Näitä seikkoja on tarkasteltava kunkin tarjolla olevan työtehtävän osalta.
Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli ensinnäkin kysymys siitä, onko oppisopimuskoulutettavan kanssa tehty oppisopimus koskenut sellaista lisätyötä, jota työnantajan olisi ensisijaisesti tullut tarjota osa-aikatyötä tekevälle työntekijälleen. Työnantaja vetosi asiassa siihen, ettei oppisopimuksessa ole ollut kysymys varsinaisesti työtehtävistä, vaan koulutuksesta, josta työnantaja oli yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa sopinut ja josta työnantajalle maksettiin korvausta. Korkein oikeus katsoi, että lisätyön tarjoamisvelvollisuuden osalta oppisopimukseen perustuva työsopimus rinnastetaan lähtökohtaisesti muihin työsopimuksiin. Myöskään oppisopimuskoulutuksen taustalla olevat koulutus- ja rahoitusjärjestelyt eivät korkeimman oikeuden mukaan muuttaneet sitä, että työnantajan kannalta oppisopimuksen pääasiallisena sisältönä on työn tekeminen eikä koulutuksen antaminen eikä sillä voida sivuuttaa osa-aikatyöntekijöiden turvaksi säädettyä lisätyön tarjoamisvelvollisuutta.
Työnantajan katsottiin rikkoneen työsopimuslaista johtuvia velvoitteitaan, kun se ei ollut tarjonnut osa-aikaiselle työntekijälleen yhtiössä tarjolla ollutta ja hänelle sopivaa lisätyötä. Ratkaisu on hyvä osoitus siitä, kuinka laaja-alainen lisätyön tarjoamisvelvollisuus on, kun kyse on osa-aikaiselle työntekijälle sopivasta työstä, riippumatta siitä mitä järjestelyjä työn taustalla on. Käytännössä ratkaisu johtaa siihen, että oppisopimuskoulutettavien palvelukseen ottaminen hankaloituu, jos työnantajan palveluksessa on osa-aikaisia työntekijöitä.
Toiseksi kysymys koski sitä, oliko työnantaja rikkonut tasa-arvolakia, kun se oli ottanut osa-aikatyöntekijän äitiys- ja vanhempainvapaan aikana uuden työntekijän vakituiseen työsuhteeseen vastaaviin tehtäviin kuin mitä osa-aikatyöntekijä oli tehnyt. Työnantajan mukaan työtehtävää ei oltu tarjottu perhevapaalla olevalle työntekijälle, koska työntekijä ei äitiyslomansa vuoksi olisi voinut käytännössä tehdä kyseistä työtä. Korkein oikeus totesi, että siltä osin kuin kyse on ollut työntekijän äitiysvapaan ja muun perhevapaan aikaan sijoittuvasta tilapäisestä työvoiman tarpeesta, työtehtävää ei ole tarvinnut työntekijälle tarjota. Uutta työntekijää ei kuitenkaan oltu palkattu vain työntekijän perhevapaan ajaksi, vaan hänet oli otettu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.
Kun työnantaja oli työntekijän äitiysvapaan vuoksi jättänyt tarjoamatta hänelle sopivaa tehtävää, työntekijä oli työnantajan menettelyn johdosta joutunut raskauden ja synnytyksen perusteella epäedulliseen asemaan. Rikkomalla lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan työnantaja oli siten syyllistynyt myös tasa-arvolaissa kiellettyyn syrjintään. Työnantajan olisi käytännössä pitänyt tarjota vakinaista työtehtävää äitiysvapaalla olevalle työntekijälleen ja tarvittaessa, esimerkiksi määräaikaisia sijaisuusjärjestelyjä käyttäen täyttää tilapäinen työvoiman tarve ennen työntekijän paluuta takaisin työhön. Työnantajan kannalta ratkaisu on hyvä muistutus siitä, että osa-aikatyöntekijän oikeus lisätunteihin on pääsääntö, josta poikkeaminen edellyttää erityisten perusteiden olemassaoloa.
|
|
|
| |
Heli Piksilä-Rantanen
osakas, asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Merilampi Oy
|
|
|
|
|
|
| |
Meri-Tuuli Vuotari, lakimies
Asianajotoimisto Merilampi Oy
|
|
|
|
|
|
|
